Sivun näyttöjä yhteensä

16.9.2017

Sitä sun tätä

Syksy on tullut, ei siitä mihinkään pääse. Arkiaamuisin saamme herätellä unisia lapsia kouluun, vahtia Wilmaa ja toivoa, että amispoikakin olisi suoriutunut kouluunsa opiskelemaan eikä jäänyt sänkyä lämmittämään. Toisinaan tuntuu, kuin kivirekeä perässään vetäisi, mutta onneksi lapset kasvavat ja aikanaan aikuistuvat. Jos nyt siihen saakka jaksaisin ja selviäisimme kaikki suurin piirtein hengissä näistä myrskyisistä teinivuosista. Sydän hakkaa, ruoka ei maistu, ahdistaa ja unet ovat mitä sattuu, mutta äiti kiskoo rekeä perässään ja vahtii laumaansa kuin paimenkoira... Ja juoksee siinä sitten itsensä läkähdyksiin. Välillä pitäisi olla terveesti itsekäs ja antaa muksujen itse hoitaa asiansa. Mutta jos asioiden hoito on sitä sun tätä, niin onpahan sitä vaikea vierestä katsoa puuttumatta asioihin! Lapsilleen kuitenkin toivoisi kaikkea hyvää. Tyhmiä lapseni eivät ole, mutta koulu ei tunnu oikein yhtäkään heistä kiinnostavan. Kuitenkin sen pitäisi kiinnostaa, koska mille sitä elämäänsä rakentaa, jos ei hyvälle koulutukselle? Sen varaan minä ainakin olen rakentanut ja mielestäni onnistunut elämässäni ihan hyvin.

No, lapset eivät aina valitse samoja polkuja joita vanhemmat ovat kulkeneet. Ja joskus päämäärään pääseminen voi vaatia vähän kivisemmän ja pidemmän reitin. Kaipa siihen on vain alistuttava...

Jotta en murehtisi itseäni hengiltä, olen yrittänyt kääntää fokusta lapsista omaan napaani. Aloitin jooga-harrastuksen ja olen muutenkin koettanut harrastaa ahkerasti kaikenlaista. Ompelukone on surissut, neulepuikot heiluneet ja yhden kortinkin askartelin, kun tuli tarve.

Tässä nyt aluksi se kortti, joka lähti 14-vuotiaalle pitkälle pojalle:


Kangasvaraston järjestelyn yhteydessä poimin erilleen pieniä kankaanpalasia, joista ei saa enää ommeltua oikein mitään isompaa. Ompelin niistä erilaisia tilkkupintoja, joista tein patalappuja ja pari pussukkaa. Alla ensimmäinen patalappu molemmilta puolilta:



Tämä patalappu löysi uuden kodin serkkuni luota: 
 


Tämä oli kokeilu, toista en ehkä jaksa enää tehdä:
 

Tämä on oma suosikkini:
 


Tähän tein yksivärisen taustan, jota en jaksanu kuvata:
 

Värikäs tilkkupussukka molemmilta puolilta, vuori punaista tikkikangasta:
 


Sinisävyinen pussukka lähtee syntymäpäivälahjaksi pienelle kummipojalle. Pussukassa voi kuljettaa vaikka hammasharjaa ja -tahnaa.
 


Ompelin kummipojalle myös leikkimaton, jossa on nappeja, neppareita, tarraa ja nauhoja näprättäväksi:


Tarralla kiinni olevan "luukun" alta paljastuu kirahvien kuva:
 

Tyttärelle neuloin lapaset, koska entiset olivat jääneet pieniksi. Tytär toivoi harmaita lapasia ja sellaiset hän sai:


Kaikenlaista on siis tullut näperrettyä, ja keskeneräisiä käsitöitä on vaikka kuinka ja paljon. Jossain vaiheessa yritin saada keskeneräisiä töitä loppuun ja osan sainkin, mutta samalla tulin aloittaneeksi monta uutta työtä... Oi voi. Kangas- ja lankakasat eivät vaan pienene ja koti pursuilee, mutta mitään en raaski heittää pois! No, muutaman vuoden kuluttua meillä on tilaa ja rauhallista, kun lapset kasvavat isoiksi. Esikoinen täyttää toukokuussa 18, ja tytär siitä sitten pari vuotta myöhemmin. Viiden vuoden kuluttua kaikki lapsemme ovat täysi-ikäisiä. Sitten alkaa olla tilaa. Todennäköisesti sitten kuitenkin kaipaan näitä ahtaita, täyteen tungettuja huoneita ja pursuilevia kaappeja, lapsista puhumattakaan... Eihän ihminen koskaan tyytyväinen ole.  

Tämän illan saa vielä vetää henkeä arjen hektisestä rumbasta, samoin huomenna. Sitten se taas alkaa, kun koettaa maanantai-aamu...

26.8.2017

Sukkaa, korttia ja kukkaa

Villasukkia on tullut neulottua jo yli oman tarpeen, mutta koska halusin päästä jämälangoista eroon, neuloin vielä muutamat sukat Fabelista. Ensimmäiset ristin Räsymatto-sukiksi, toiset ovat sitten lyhytvartiset.




Myös kortteja on tullut tehtyä. Mieheni tädille tein 60-vuotiskortin, lisäksi tein syntymäpäiväkortit muutamalle omalle sukulaiselleni.





Useita käsityöprojekteja on edelleen kesken ja uusiakin olen aloittanut. En voinut kaupassa vastustaa pehmeää angoralankaa, ja sitä tuli sitten ostettua kolme kerää. Neulon niistä itselleni paidan. Ohjetta ei ole, joten täytyy tehdä omasta päästä. Myös vauvalankoja on tullut ostettua ja niistä pitäisi neuloa kummipojalle jotain lämmintä ja hyödyllistä.

Myös yksi maalausprojekti on kesken, ei ole ollut aikaa keskittyä maalaamiseen. Taulu tuskin valmistunee tänä vuonna, varsinkin kun laidunkausi päättyy ensi viikolla ja sen jälkeen vapaa-ajasta merkittävä osa menee heppahommien parissa. Olen suunnitellut hepalle kunnonkohotus-ohjelman, ja sitä alan noudattaa heti syyskuun alussa. Samalla saan toivottavasti omaakin kuntoani kohoamaan, sillä liikunta ei ole hirveästi viime aikoina innostanut. Jotta tulisi edes vähän venyteltyä, ilmoittauduin kansalaisopiston jooga-ryhmään. En ole ennen joogannut, mielenkiinnolla odotan, millaista jooga on.

Puutarhakin saa pikku hiljaa jäädä odottamaan syksyä ja talvea. Vielä pihalla kukkii ja nurmikkoakin joutuu ehkä vielä leikkaamaan muutamia kertoja, mutta kaunein aika on jo takanapäin. Kuvasin muutamia mieltäni ilahduttavia asioita pihallamme; minua ilahdutti suuresti mm. punainen kärsämö, joka tänä kesänä kasvoi ja kukki komeasti. Kotilot söivät sen lähes hengiltä useita vuosia sitten ja luulin se iäksi kadonneen... Mutta olin väärässä!


Myös muut kasvit ovat kasvaneet ja kukkineet rehevästi tänä vuonna. Kasvien kannalta on siis ollut oikein hyvä kesä.






Kasvien lisäksi olen ollut erittäin tyytyväinen kesäkeitaaseemme, johon mieheni rakensi loman alussa katoksen. Humala kiemurtelee hauskasti katoksen tukipuissa, lyhdyt valaisevat pimeitä elokuun iltoja ja kesäkukat kukkivat värikkäästi. Myös suihkulähteessä on värikäs valo, joka tuo tunnelmaa.






Nuoriso on viihtynyt hyvin keitaalla, eilen viihdyimme siellä aikuisten kesken venetsialaisten merkeissä.

Niinpä niin, taas alkaa kesä olla takanapäin. Sää on viileä ja syksyinen, laidunkausi päättyy, koulut ovat alkaneet... Tästä sitä mennään taas kohti vuoden pimeitä kuukausia ja joulua.

28.7.2017

Rippikortti

Tytär on nyt rippileirillä ja elokuussa meillä vietetään rippijuhlia. Tuskallisen etsinnän jälkeen löytyi mieleinen rippimekko ja uudet kengätkin on tilattu netistä - kaupasta ei löytynyt sopivaa kokoa. Hieman ihmettelen tätä nykyajan muotia, ovatko Vansin tennarit sopivat kengät mekon kanssa pidettäväksi? Mutta juhlat ovat tyttären, eivät minun, ja hän saa pukeutua haluamallaan tavalla. Pääasia, että pukeutuu... :)

Rippilahja on jo mietitty valmiiksi (uusi puhelin) ja eilen illalla askartelin kortin:

 
 
Keijukais-aihe ei ole kovin uskonnollinen, mutta siitä tuli niin oma hento tytär mieleen, että mielestäni se sopii tähän rippikorttiin oikein hyvin, samoin tuo teksti. Ripille pääsyhän on jonkinlainen askel kohti aikuistumista, on aika alkaa levittää niitä omia siipiään ja sitten, jossakin vaiheessa, jättää turvallinen kotipesä ja lehahtaa lentoon, kiitää kohti omia unelmia.
 
Onnea matkaan, rakas tyttäreni!
 


13.7.2017

Käsitöitä ja mökkipuuhia

Kesä on ollut viileähkö, mutta mökillä on silti tullut oltua aika paljonkin. Puutarhatöihin on tullut oikein himo, mutta maalaushommiakin on tullut tehtyä. Saimme viimein huussimme maalattua, ovea lukuun ottamatta. Ja sisältähän huussi on vielä keskeneräinen. Mutta ulkoseinät on nyt kuitenkin maalattu!


Tämmöiseksi siniharmaaksi haluaisin joskus mökin ja aitankin. Nyt ne ovat ruskeaksi maalattuja ja olen aika kyllästynyt siihen väriin. Aika paljon on kuitenkin muuta puuhaa, ennen kuin on aika ryhtyä muiden rakennusten maalaukseen.

Kukkapenkeissä kukat kukkivat ja nurmikin viheriöi, missä huonommin, missä paremmin.



Myös yli vuosi sitten varjojen maahan siirtyneen Herra C:n haudalla kukoistavat niin särkynyt sydän kuin rikkaruohotkin. Pitäisi kärrätä hieman multaa tuohon kukan juurelle ja istuttaa siihen jotain maanpeittokasvia. Ehkä rönsyleinikit ja vesiheinät sitten pysyisivät paremmin poissa. Kiveen pitäisi lisäksi kirjoittaa koiravainajan syntymä- ja kuolinpäivät. Yleensä en tosiaan ole koirille hautakiviä ym. laitellut, vaikka kaikki koiramme ovat meille rakkaita olleetkin. Mutta Herra C on jostain syystä poikkeus. Ehkä tuo hauta on samalla jo erään historiaan siirtyneen ajanjakson muistomerkki, olihan C lastemme kasvinkumppani. Nyt lapset alkavat olla jo isoja, nuorinkin täyttää pian 13 v, lapsuusvuodet ovat jääneet taakse ja on alkanut uusi aika elämässä.


Rikkaruohot pyrkivät valtaamaan myös kulkuväylät. Aitan kupeella varsinkin oli melkoisesti kasvustoa.


 Pienen rehkimisen jälkeen kävelytie näytti paljon paremmalta!



Sain viimein siivottua myös aitan yläkerran ja kuistin. Kuisti oli täynnä pääskysten kakkaa, linnut ovat monena vuonna pesineet kuistin hirren päällä ja paskoneet kuistin aivan kamalaan kuntoon. Nyt kuistikin on siisti ja aitan yläkerrassa on nyt verhotkin. Verhon olen virkannut vuosia sitten ja hyvin se sopi tuohon aitan ikkunaan, vaikka alunperin olen tehnyt sen aivan muualle.




Kotona sain silitettyä hirvittävän kasan puhdasta, silitystä vaativaa pyykkiä. Samalla tuli silitettyä nuo muutamat virkatut työt, jotka olen tänä kesänä saanut valmiiksi. Tässä kuvia:



Keskeneräisiä käsitöitä on taas useita: pari mattoa, yhdet sukat... Kummipojan neuletakkiin sain sentään napit ommeltua. Pikkuisen kismitti, kun laskin, että minulla on 7 samanlaista nappia... Kun oli 6 ommellut paikoilleen, huomasin, että seitsemäs olikin erilainen! Löysin kyllä sitten toisen napin tilalle, mutta se on vähän tummempi kuin muut. No, ehkä se ei haittaa. Tässä neuletakissa meni muutenkin hommat vähän pieleen, kun yksi langoista loppui kesken. Sen vuoksi takin toinen hiha on erilainen kuin toinen. Mutta ehkä tämä neule menee näin... Toivottavasti! En löytänyt tuota kesken loppunutta lankaa mistään lisää enkä jaksanut neuletta sitten enää purkaakaan. Joten saa kelvata näin.


Viimeisin villitys on solmia mattoa liukuesteverkkoon. Matonkuteita olen leikellyt vanhoista rikkinäisistä vaatteista, lakanoista ja jämätilkuista. Lisää kuteita olisin vailla, joten jos tuttavilla on vaikka vanhoja rikkinäisiä T-paitoja nurkissa pyörimässä, niin otan niitä mielelläni vastaan!

Monta iltaa olen jo mattoa värkännyt, mutta alkumetreille tässä vielä ollaan...


Ensi viikko olisi vielä lomaa, sitten on palattava töihin. En halua ajatella asiaa vielä. Onneksi kesä ei vielä pääty, vaikka loma loppuukin pian. Monta hauskaa juttua on vielä edessä...

3.7.2017

Lomapuuhia

Olen ollut nyt lomalla pari viikkoa ja pakko sanoa, että kyllä se on tehnyt "eetvarttia"! Töihin en kaipaa tippaakaan, päinvastoin harmittaa jo nyt, että muutaman viikon kuluttua on pakko palata taas arkeen. Haluaisin tämän kesän jatkuvan ikuisesti, mutta toki tiedän, että toive ei ole millään tavalla realistinen.

Silti. Lomalla sen tajuaa, kuinka paljon arki stressaa ja kuinka suuren osan ajasta työteko haukkaa. Työtähän on tietysti tehtävä, ei siitä mihinkään pääse, enkä ole koskaan halunnut loisia muiden elätettävänä. Tykkään tehdä asioita, en halua vain laiskotella. Mutta ihanteellista olisi, jos työ olisi sellaista, joka oikeasti inspiroisi ja antaisi tekijälleen jotain muutakin kuin se rahallisen korvauksen. Olisi hienoa, jos työ veisi mukanaan samalla tavoin kuin jokin harrastus, eli aika kuluisi siivillä, olisi sellainen intohimo siihen työhön... Nyt sellaista ei oikein ole.

Olen silti kiitollinen siitä, että minulla ylipäätänsä on työpaikka, ja nythän pitäisi tietysti pyrkiä nauttimaan kesälomasta eikä murehtia työasioita...!!! Eikä arkipäivään paluuta muutenkaan. Pitäisi osata ottaa yksi päivä kerrallaan!

Lomalla olen tehnyt enimmäkseen pihatöitä, niin mökillä kuin kotonakin. Juhannuskin meni mökillä kukkapenkkejä kitkien, ehdittiin siinä sivussa tosin lillua paljussakin ja talviturkki tuli heitettyä myös (vesi oli hyytävää). Juhannusaatto-iltana yritin valokuvata joutsenia, mutta kamerin pitempikään putki ei oikein riittänyt... Pari kuvaa nappasin silti.



Muutaman sadepäivän olen käyttänyt maalaamiseen (kuvat teoksista Amalian ateljeessa) ja yhden sukkaparinkin olen saanut neulottua iltapuhteina:


Sukat on neulottu Dropsin Fabel-langasta puikoilla 2,5, aloitussilmukoita 60. Koko 39-40. Toiset samankokoiset sukat ovat työn alla, niihin käytän kaikki Fabel-lankojen jämät, joten sukista tulee melkoisen kirjavat... Olenkin jo päättänyt nimetä ne räsymatto-sukiksi.

Olen askarrellut myös rippijuhlakutsuja, sillä tytär pääsee ripille elokuussa. Käsittämätöntä, miten nopeasti aika rientää... Ideana oli tehdä kutsut yhdessä tytön kanssa, mutta niinhän siinä kävi, että yksin sain ne näperrellä... No, ei se mitään. Puuha oli mukavaa ja mieleistä. Tein hyvin yksinkertaiset kortit, valmistuivat nopeasti. Jokainen kortti on omanlaisensa, koska olisi ollut tosi tylsää tehdä kaikista samanlaiset... Eikä siihen olisi ollut mahdollisuuttakaan, koska tarvikkeita ei olisi ollut riittävästi. Käytin näihin kutsuihin niitä materiaaleja, mitä kotoa sattui löytymään.


Tässäpä nämä loman tuotokset ja kuulumiset olivat tällä kertaa!