Sivun näyttöjä yhteensä

31.3.2016

Arvontaa

Amalian ateljee-blogissani on arvonta meneillään, käykääpä halukkaat osallistumassa! Järjestän arvonnan myös tässä blogissa kunhan 10 000 kävijän raja on rikkoutunut.


Tänään on sumuinen aamu, mutta kevättä on jo ilmassa!

19.3.2016

Keliakia???

Vuosi sitten työterveyslääkäri huolestui havaittuaan, että hemoglobiinini laskee vuosi vuodelta lähes lineaarisesti. Hän antoi minulle lähetteen verikokeisiin, joissa kävin alkuvuodesta. Hemoglobiini oli edelleen laskenut ja oli nyt 121. Eihän se mikään hirvittävän huono ollut, mutta asia askarrutti lääkäriä ja niinpä hän käski minua syömään kuukauden rautaa ja käymään sen jälkeen uudelleen verikokeessa. Tarkoitus oli selvittää, imeytyykö rauta vai ei. Samalla sain lähetteen keliakiaa seulovaan verikokeeseen (S-kudostransglut IgA-va). Keliakia kun voi aiheuttaa mm. raudan imeytymishäiriöitä.

Hemoglobiini oli noussut jonkin verran ja oli nyt 128. Rautaa siis imeytyy ja hyvä niin. Kävin lääkärin vastaanotolla eikä hän ollut enää asiasta huolissaan. Keliakia-testin tuloksia en tuolloin saanut, koska ne eivät olleet vielä valmistuneet.

Eilen illalla kävin katsomassa itse Mehiläisen sivuilta keliakia-kokeen tuloksen. Yllättäen se oli > 128 U/ml! Raja-arvot tuolle verikokeelle ovat sellaiset, että jos tulos on alle 7, testi on negatiivinen eikä siis viittaa keliakiaan, tosin vääriä negatiivisa voi tulla, jos henkilöllä on IgA-puutos. Jos tulos on yli 10(joissakin labroissa 13), testi on positiivinen ja viittaa keliakiaan. Minun tulokseni on siis erittäin vahvasti positiivinen, koska se ilmeisesti meni yli määritysrajan.

Nyt olen vähän pallo hukassa. Onko minulla keliakia? Vuosia olen kärsinyt erilaisista vatsaoireista, joita olen pitänyt vain stressistä ja laktoosista johtuvina. Lisäksi on ihottumaa ja kutinaa, mutta nekään eivät ole keliakialle tyypillisissä paikoissa. Ehkä oireet kuitenkin sitten johtuvat keliakiasta? Lääkäri sanoi, että jos testi on positiivinen, joudun tähystykseen, jossa otetaan ohutsuolesta koepala. Nyt mietin, että miksi tähystys olisi tarpeen, eikö tuo verikoe riitä? Luin jostain, että Tampereen yliopistossa olisi tehty tutkimus, jonka mukaan tähystys ei olisi enää tarpeen keliakia-diagnoosin saamiseksi. Että verikoe riittäisi. Ja jos gluteeniton ruokavalio tuo helpotuksen oireisiin, miksi pitäisi enää mennä tähystykseen? En halua letkua nielemään, en sitten millään. Itse toimenpide ei pelota, mutta pelkään saavani siellä jonkun paniikkikohtauksen tms. Joskus on tullut esim. kesken hieronnan sellainen tunne, että happi loppuu. Miten kävisi, jos nieluun työnnettäisiin letku? Ei, siitä ei vaan tule mitään...Tukehtumisen tunne tulisi varmasti.

Jos joku lukijoista tietää tästä asiasta jotain, niin kertokaa ihmeessä, miten teidän / tuttavienne / potilaittenne kohdalla on toimittu!!! Haluan ehdottomasti toisen mielipiteen työterveyslääkärin mielipiteen lisäksi tuosta tähystysasiasta.

Asiasta toiseen. Olen tehnyt akryyliväreillä muutamia kokeiluja ja niiden myötä syntyivät nämä kyltit kesämökin pihalle vietäviksi:



En vielä tiedä, ripustanko nämä kyltit johonkin vai naulaanko ne jonkun kepin nokkaan ja tökkään maahan... Mutta mökille nämä joka tapauksessa päätyvät.

Maalaushommien lisäksi olen neulonut yhdet sukat, kokoa 30. Ei näillekään sukille käyttäjää vielä ole, mutta ehkä joskus, jossain.

Tänään olen leikkinyt akryyliväreillä, tosin huonoin tuloksin. Tuo keliakia-asia askarruttaa ja vaivaa mieltä niin, että on ollut vaikeaa keskittyä eikä kärsivällisyys ole oikein riittänyt mihinkään. Piirustus- ja maalauspuuhiin ei pitäisi ikinä ryhtyä, jos on väsynyt tai keskittymiskyvytön!

Loppuillan vietä suosiolla sohvalla TV:n ääressä. Siellä en ainakaan pysty pilaamaan enää yhtään maalauspohjaa.

4.3.2016

Lomafiiliksiä

Loma on sujunut hyvin. Olen saanut nukkua niin paljon kuin huvittaa, olen syönyt silloin kuin huvittaa ja mitä huvittaa (lihomatta silti grammaakaan), ulkoillut koirien ja hepan kanssa, ommellut porraskäytäviin uudet verhot, tehnyt tilkkutyötä ja saanut viimein ojennukseen myös teinipojan rippikuvat ja kiitoskortit - vielä kun saisin ne postiin! Lisäksi olen tavannut muutamia ystäviä ja sukulaisia. Lomaviikko on siis ollut oikein rentouttava ja antoisa. Töihin paluu ei houkuttele... Mutta ei se toisaalta kovin paljon ahdistakaan. Työni on mielekästä ja riittävän haastavaa olematta kuitenkaan liian rasittavaa. Ihan hyvä niin. Silti, jos saisin vaikka riittävän ison lottovoiton, en epäröisi irtisanoutua.

Lomalla tulee usein mietittyä työn mielekkyyttä. Kotonakin aika kuluu mukavasti, ei ole vapaa-ajan ongelmia. Mielekästä tekemistä löytyy. Harmi vain, että siitä ei kukaan maksa mitään. Olen usein pohtinut, kuinka saisin yhdistettyä harrastukseni ja työn, mutta vielä en ole keksinyt ratkaisua tähän ongelmaan. Haaveilen usein alan vaihdosta, mutta realiteetit iskevät aina vastaan: vakituisesta työstä ei kannata tyhjän päälle lähteä. Vaikka opiskelua Suomessa tuetaan, voi tämän ikäisen naisen olla vaikeaa työllistyä uudelle alalle. Työttömänä olo ei houkuttele. Eikä uuden uran luominen tyhjästä. Niinpä sitten sinnittelen tässä nykyisessä työssäni, vaikka rehellisesti sanottuna olen saanut siitä irti jo kaiken sen, mitä siitä on irti otettavissa. Raha on kuitenkin hyvä kannustin työssä jatkamiseen.

Mutta se näistä pohdiskeluista. Ompelin tosiaan käytävien ikkunoihin uudet verhot, kun löysin Eurokankaasta sopivan kangaspalan. Se maksoi vain 30 euroa, ja sain siitä kapat neljään ikkunaan. Tässä kuva yläkerran portaikon ikkunasta ja uudesta verhosta:



Verhon kukkakuviot eivät kyllä tästä kuvasta kovin hyvin erotu... Täytynee ottaa jossain vaiheessa parempi kuva!

Koska lankoja yhä vain riittää ja riittää, neuloin joutessani pienet sukat, kokoa 22. Lanka on Nallea tai Woolia, en ole varma, koska vyöte oli kadonnut. Lanka oli erikoisen väristä, sellaista kellanvihreää... Ehkä enempi keltaista kuitenkin. Näille sukille ei ole vielä käyttäjää, mutta luotan siihen, että aika tavaran kaupitsee. Sukat päätyvät siis lahjalaatikkoon, joka alkaa olla kyllä aika täysi... Aion silti neuloa lisääkin sukkia ja lapasia, koska ne valmistuvat nopeasti ja niihin saa hyvin upotettua jämälankoja. Turha noita lankoja on kaapissakaan pyöritellä, vuosikausia ovat useimmat kerät jo siellä pölyttyneet!


Tilkkutyökin on edistynyt. Olen ommellut valmiiksi suurimman osan blokeista, mutta vielä ne pitäisi silittää, siistiä reunat ja ommella yhteen. En tiedä, jaksanko tai haluanko tehdä sitä tällä lomalla. Voi olla, että kerään tänään työn kassiin ja siirrän odottamaan seuravaa ompeluinnostuskautta. Nyt on vähän sellainen fiilis, että kun loma lähenee loppuaan, voisin tehdä jotain muutakin kuin ommella. En vaan tiedä vielä mitä loppulomalla tekisin. Kortteja? Vai kaivaisinko piirustustarvikkeet taas esiin? No, katsotaan. Tässä kuitenkin kuva tilkkublokeista, joita olen väsännyt:


Hyvää maaliskuun jatkoa kaikille!