Sivun näyttöjä yhteensä

12.6.2017

Loma lähenee

Säät vaihtelevat, mutta loma lähenee. Vielä neljä päivää, sitten koettaa viiden viikon vapaus...

En tiedä, mihin aikani on viime viikkoina kulunut. Muutama käsityö on valmistunut (virkkauksia), mutta ne pitäisi vielä silittää, ennen kuin niitä voisi täällä esitellä. Sukan neulomista olen aloittanut, mutta sekin työ on edistynyt hitaasti. Neulominen ei nyt oikein inspiroi. En ole ollut muutenkaan erityisen tuottelias viime aikoina. Pihalla tosin olen möyrinyt aina kun sää on sallinut; lauantainakin tein koko päivän puutarhatöitä. Kylläpä olikin kroppa hellänä seuraavana päivänä! Lisäksi olen lueskellut jonkin verran. Kaivoin kirjahyllystä Väinö Linnan kirjasarjan "Täällä pohjan tähden alla" ja olen nyt lukemassa toista osaa. Kirjat tempaavat mukaansa aikamatkalle veljessodan synkkiin vuosiin. 

Neiti E:llä oli toukokuussa juoksuaika. Sattumoisin poikamme kummit tulivat käymään juuri silloin Pyry-koiransa kanssa ja olin toiveikas: jospa saisimme koiranpentuja! Mutta harmillista, Pyry oli liian pieni hoitaakseen homman finaaliin... Yritystä ei kyllä puuttunut. Alla muutamia kuvia koirien temmellyksestä!





Koiranpentuja ei siis ole meille tulossa. Harmi; olisi ollut kiva saada supersekarotuinen pentu... Pyry on mahtava pakkaus ja Neiti E:llä on myös omat lutuiset ominaisuutensa. Pennuista olisi tullut varmasti tosi hauskoja!

Mutta toivon mukaan kesä tuo mukanaan monta muuta hauskaa asiaa. Eniten kuitenkin kaipaan lepoa ja aurinkoa, vaihtelua arkeen, aikatauluttomia päiviä. Pihatöitä unohtamatta! Kesällä on saatava möyriä puutarhassa ja mökilläkin sitä möyrittävää riittäisi... 

Eipä tässä tämän ihmeellisempää tällä kertaa. 

25.5.2017

Lastenhoitaja Villa Kumpulaan

Mineily on jäänyt viime vuosina vähemmälle, mutta sen verran tässä taannoin innostuin, että korjasin yhden rikkoutuneen nuken.
Nukke on ostettu joskus tyttärelle eikä se ollut kovin laadukas. Nuken rikkouduttua päätin kuitenkin säästää nuken pään, kädet ja jalat, vaikka tuo pääosa olikin vähän muotopuoli.

Korjasin nuken piipunrasseilla, vaahtomuovilla ja puuvillalangalla. Alla muutamia kuvia korjauksen eri vaiheista. Aluksi siis tein vartalolle "rangan" piipunrasseista. Liimasin osat kiinni piipunrasseihin ihan tavallisella Erikeeperillä.


Kun liima oli kuivunut yön yli, käärin vartaloon täytteeksi vaahtomuovia. Kiinnitin sen rullalangalla. Päälle kieputin paksumpaa puuvillalankaa. Alla olevasta kuvasta näkyy hyvin tuo ylävartalon muotopuolisuus: toinen olkapää on erilainen kuin toinen, jonka vuoksi oikea käsi tulee hassusti alemmaksi kuin vasen. Mutta ei se nyt haittaa.


 Päätin, että nukesta tulee lastenhoitaja Villa Kumpulan perheen Kalle Viljami-vauvalle. Vaatteet ovat siis sen mukaiset, ommeltu käsin lastenvaatekankaiden tilkuista. Housut ompelin nuken päälle jotta ne pysyvät hyvin paikoillaan, tunikan sen sijaan voi riisua pois jos haluaa vaihtaa nuken vaatetusta.


 Annoin nukelle nimeksi Jenny. Alla Jenny ja Kalle Viljamin äiti Anna keskustelevat Villa Kumpulan olohuoneessa lastenhoidosta...


Villa Kumpulassa olisi vielä paljon kaikenlaista näperrettävää, mm. keittiö on vielä keskeneräinen. Ehkä jossain vaiheessa iskee taas inspiraatio tähänkin hommaan. Toistaiseksi kuitenkin keskityn pihatöihin. Nyt on ollut niin lämmintä jo, että uskaltauduin ostamaan kuistille ensimmäiset kesäkukat:




Ensimmäiset kahvitkin on jo kuistilla juotu. Tästä se kesä lähtee käyntiin!

1.5.2017

Valmistuneita käsitöitä ja vähän muutakin

Sain tänään toisen isotöisen tilkkutyön valmiiksi ja päätin laittaa ompelukoneen vähäksi aikaa huilimaan. Jos keli lämpenee, keskityn todennäköisesti seuraavat viikot ulkohommiin. Tai sitten maalaan. Saapa nähdä nyt.

Huhtikuussa tuli tosiaan ommeltua kaikenlaista! Aloitin karkkipaperipussukoista ja siinä sivussa tein pari kankaistakin pussukkaa. Tässä kuvia pussukoista:



Karkkipapereita oli niin paljon, että aineksia jäi vielä vaikka kuinka moneen pussukkaan. Tällä haavaa en kuitenkaan jaksa ommella niitä lisää. Katsotaan sitten, kun näille nyt valmistuneille on löytynyt käyttöä.

Tilkkupussukka syntyi kokeilumielessa tehdystä tilkkupinnasta, josta tuli niin tylsän värinen, että en keksinyt siitä oikein mitään. Niinpä ompelin sen pussukaksi. Kaarevat tikkaukset piristävät muuten tyhmän väristä työtä.

Vaikka alun perin tarkoitukseni oli tehdä loppuun käsityöt, joita olin edes jollain tasolla aloittanut tai joihin olin haalinut materiaalia, eksyin jälleen harhapoluille ja niinpä tulin aloittaneeksi muutamia uusiakin töitä. Alla oleva tyynynpäällinen on yksi niistä:

 
Tähän työhön olen todella tyytyväinen, sillä värit istuvat olohuoneemme sisustukseen täydellisesti. Voi olla, että teen jossain vaiheessa toisen samantyyppisen tälle pariksi.

Eurokankaasta ostamastani jämäkästä palakankaasta ompelin keittiöön uudet verhot. Kangasta jäi yli niin paljon, että siitä saa vielä jotain muutakin. Ehkä käsipyyhkeitä? Patalappuja? Ostoskassi? Täytyy miettiä. Verhoihin olen tyytyväinen, kuviointi on niin hauska! Tuon kuvioinnin vuoksi kankaan ostoon sorruinkin. Ei noin hauskaa kuosia voinut vastustaa...



Aiemmin kerroin aikomuksestani ommella kaikille lapsilleni omat tilkkupeitot, ja nyt tämä urakka on suoritettu! Kuopuksen peittohan valmistui jo ajat sitten, mutta kaksi muuta tenavaa olivat vielä peittoja vailla. Teinipojalle syntyi sitten sini-puna-valko-musta peitto, jolle annoin nimeksi "Ikkunat". 


Peiton taustaa en tullut kuvanneeksi, mutta taustakankaaksi löytyi sattumalta lahjoituksena saatu flanellipintainen puuvillakangas, sopivasti sinisenkirjava väreiltään. Peitto on omaa mallistoa.

Tyttären peittoon löysin kivan ohjeen eräästä tilkkukirjasta. Tämä juomalasikuvioinen peitto on kelta-valko-musta tyttären toiveiden mukaisesti. Taustakankaan kokosin kolmesta eri kankaasta, koska sopivan kokoista kangaspalaa ei muuten ollut tarjolla.



Ompeluhommien lisäksi olen myös virkannut ja saanut valmiiksi yhden pitsiliinan. Liina on virkattu musta-hopeasta langasta ja toiste on kyllä tuollaista lankaa osta... Mustaa on muutenkin hankala virkata ellei ole hyvä valaistus ja tuo hopeointi langassa vaikeutti työtä vielä lisää, koska näköni ei ole enää yhtä hyvä kuin nuorena. Liinasta sinänsä tuli kuitenkin ihan onnistunut ja kaunis.



Isältä peritty, Teksasista peräisin oleva viulunsoittaja-patsas sopii liinan päälle kuin nakutettu...

Tässä olivat käsityöt tältä erää. Viime viikonloppuna oli kaunista ja silloin olin pari päivää ihan pihalla... Laitan tähän loppuun pari kuvaa kiveyksestä, jonka silloin rakentelin. Tuossa kiveyksen tilalla oli aiemmin pelkkää kuivaa multaa, jossa ei kasvanut yhtään mitään. Teinipoika oli koko talven kulkenut yläpihalle tuosta seinän vierestä ja multaa oli vierinyt rinnettä alas, oli se aika surullisen näköinen. Nyt kulku rinteestä on blokattu ja myöhemmin keväällä aion istuttaa kattomehitähtiä tuohon kiveyksen viereen.



Talomme perusta on yhä surkean näköinen, mutta tuskin ehdimme tänäkään kesänä tekemään sille yhtään mitään. Sen verran iso projekti perustan siistiminen on. Kaikki aikanaan...

Nyt on siis edessä pieni luova tauko. Työpöytä on siivottu ja odottaa tyhjänä uutta inspiraatiota. Saa nähdä, mitä seuraavaksi!

 

26.4.2017

Tyttöset

Tyttöset, eli pienet mollamaijat (pituus noin 15 cm), saivat viimein vaatteet ylleen. Ompelin nämä pikkuiset jo ennen joulua, mutta vaatteiden teko jäi. Motivaatio hävisi kesken kaiken kun ymmärsin, että ei minulla näillekään tekeleille ole mitään järkevää käyttöä. No voihan ne toki antaa jollekin pienelle tytölle lahjaksi, jos kelpaavat. Oma tyttöni on jo 15-vuotias, enkä ole oikein tietoinen enää siitä, millaisista leluista alle kouluikäiset tyttöset tykkäävät.


Mollat saivat siis mekkonsa ja pöksynsä (joita ei kuvassa näy mekkojen alta), joten yksi keskeneräinen käsityöprojekti on taas saatettu loppuun. Keskeneräisiä on vielä useita ja uusiakin on tullut aloitettua... Eksyin siis jälleen omille poluilleni. Sorruin jopa ostamaan muutamia uusia palakankaita Eurokankaasta... Niille tosin löytyi heti käyttöä, mutta siitä myöhemmin.

Tällä hetkellä työn alla on tilkkutäkki tyttärelle. Kun se on valmis, olen tehnyt täkit jokaiselle lapselleni. Onpahan sitten jokaisella jokin muisto käsitöitä värkkäävästä äidistä. Nuorimmainen käyttää täkkiään ahkerasti nukkumalla sen alla melkein joka yö... :)

Tilkkutäkki-projektin jälkeen pidän ehkä taukoa ompeluhommista. Siis EHKÄ. Pihatyötkin nimittäin houkuttelevat... Samoin mielessä on yksi nukkekotijuttuihin liittyvä askarteluprojekti, jota haluaisin aloitella. Ideointi on vielä vähän kesken. Tarkoitus olisi tehdä lyhdyn sisään huone, mutta en ole vielä päättänyt, tuleeko siitä teinitytön romanttinen kamari vai leikkimökki Villa Kumpulan muksuille. Todennäköisesti teinityttö Katariina saa lyhdystä majapaikan itselleen.

Kevät on piristänyt minua huomattavasti. Kärsin selvästi jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta tai -väsymyksestä, koska valon lisääntyessä aktiivisuuskin kasvaa. Viikonloppunakin tuli puuhattua vaikka mitä, kun oli kaunista ja aurinkoista. Olin ihan pihalla koko viikonlopun! Mökilläkin pääsimme käymään. Nyt takatalvi on taas riesana, mutta ehkäpä se kesä sieltä vielä tulee. Odotan innolla, että pääsen taas multahommiin ja muihinkin pihatöihin.

Aurinkoista kevättä!

5.4.2017

Ompeluhommia

Kevään myötä olen vähän piristynyt ja päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni lukuisten keskeneräisten käsitöiden kanssa. Aion nyt tehdä kaikki keskeneräiset työt loppuun ja toteuttaa myös ideat, joita varten olen jemmannut kaikenkarvaisia materiaaleja.

Aloitin heijastinlinnuista. Ompelin niitä neljä, vaikka ollaankin menossa kohti valoisampaa vuodenaikaa. Tuleehan se syksy sitten taas kuitenkin ja sitten ovat heijastimet taas tarpeen!
 
 


Tein myös loppuun Baby born-nuken vaatteet (paita, pöksyt ja liivihame), joiden ompelun aloitin jo ennen joulua. Vaatteet päätynevät kummitytön käyttöön.


Ompelin nukelle myös peiton tilkkupinnasta, jonka olen joskus kauan sitten ommellut ja jolle en ole keksinyt järkevää käyttöä.

 
 
Laatikon pohjalla lojuneista hirsimökki-blokeista ompelin pussukan, joka on toiselta puolelta puna-ruskean sävyinen ja toiselta puolelta kelta-ruskea-vihreä.


 ´
Yksi kokeiluluontoinen tilkkupinta päätyi myös pussukaksi. Tähän pussukkaan pakkasin tekemäni nukenvaatteet...


Tässä olivat ompelukset tältä erää. Viime päivät olen puuhastellut karkkipaperi-pussukoiden kanssa. Laitan niistä kuvia, kunhan olen saanut niitä valmiiksi useamman. Aineksia on ainakin kymmeneen pussukkaan jo valmistuneiden kahden pussukan lisäksi...

Kyllä nyt pussukkaa pukkaa!!!

26.3.2017

Korttiaskartelumania

Iltapuhteina ja viikonloppuina olen askarrellut kortteja. Entisiäkin on vielä käyttämättä iso läjä, mutta koska laatikot pullistelevat vaikka minkänäköistä kartonkia ja kuviopaperia ja tarraa, oli pakko jalostaa näitä korteiksi. Laatikot kun hädin tuskin mahtuivat kiinni...

Innostuin sitten tapani mukaan ehkä vähän liikaakin, sillä kortteja syntyi iso kasa. Kaikki 3D-kuvat on nyt käytetty (lukuun ottamatta vauva-aiheita) ja mukavasti sain käytettyä muitakin tarvikkeita. Ja uusia en aio ostaa, ennen kuin kaikki on käytetty!!!

Tässäpä kuvia valmiista korteista:















Mikä on sinun suosikkisi näistä korteista? Oma lempparini on tuo ruskeasävyinen heppakortti. Hepat on leimattu ruskealle paperille ja leikattu sitten ääriviivoja pitkin ja liimattu korttiin. Lopputulos on mielestäni aika kiva. Tiedossa on jo kortin saajakin... Moni muukin näistä korteista on jo "merkitty" jollekin tietylle ihmiselle ja yksi pääsiäiskortti lähti eilen kummitytölle suklaamunan kera.

Ennen tätä valtavaa askarteluinnostusta tuli neulottua jonkin verran. Tein mm. toiset vähän pidempivartiset sukat itselleni tallihommia silmällä pitäen. Sitten olikin pakko lopettaa neulominen vähäksi aikaa, koska oikea olkapää ja lapa kipeytyivät jälleen. Kun ne menevät jumiin, on seurauksena inhottava, monta päivää kestävä päänsärky. On varmaankin pakko vähentää neulomista, kun ei kroppa sitä näköjään kestä. Ihan joka ilta ei ainakaan voi puikkoihin tarttua. Onneksi virkkaamaan kuitenkin pystyn ja sitä olen iltaisin harrastanut TV:tä katsellessani. Monta vuotta sitten aloittamani verho alkaa viimeinkin valmistua...

Tässä kuva sukista. Ei näissä mitään erikoista ole, perussukat perusraidoin.



Keväiset säät ovat olleet oikukkaita tänäkin vuonna enkä ole vielä päässyt pihahommiin, vaikka niin kovasti jo kutkuttaisi... Lähinnä mielessä on ollut ylikorkeaksi kasvaneen tuija-aidan leikkaaminen. Korkeat tuijat varjostavat jo pihaa ja ehdottomasti aion ne tänä keväänä leikata! Toistaiseksi se ei kuitenkaan onnistu, koska lumihankeen on vähän hankala mennä tikkaiden kanssa. Ehkä sitten pääsiäisenä?

Talvi on ollut melkoista kitkuttamista, nyt on onneksi pientä piristymistä ilmassa. Superenergiseksi en kyllä vieläkään itseäni tunne, mutta yöni olen nukkunut paremmin ja pää on täynnä monenlaisia ideoita. Kunnon loma tekisi terää, vaikkapa semmoinen sapattivuosi... Mutta ei taida olla taloudellisesti mahdollista lähteä sellaista viettämään, sillä kolmen teinin kanssa rahanreikiä riittää. Mutta saahan sitä ihmispolo haaveilla!

Ulkona tuuli tuivertaa ja kuivattaa mukavasti päivällä sulaneita jäitä ja lumia. Kyllä se kesä sieltä tänäkin vuonna tulee ja kauan kaivattu kesäloma myös...

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

25.2.2017

Kolme sydäntä-ryijy ja villasukat

Vuosia sitten innostuin värjäämään villalankoja kasveilla. Pata porisi pihassamme parinakin kesänä ja lankoja tuli värjäiltyä useita vyyhtejä. En kuitenkaan keksinyt langoille mitään kovin järkevää käyttöä. Sukissa ja lapasissa ei 100% villalanka oikein kestä ja muutenkaan nuo langat eivät oikein sovi töihin, joita pitäisi jossain vaiheessa pestäkin. Värit kun eivät välttämättä pesua kestä - en tiedä, kun en ole kokeillut.

Joitakin vuosia sitten tein langoista ryijyn ja nyt sitten päätin tehdä toisen, vähän pienemmän. Pohjakankaana ryijyssä on edullinen musta säkkikangas ja lankana siis 100%, käsinvärjätty villalanka. Näistä aineksista syntyi Kolme sydäntä-ryijy. Sydämet kuvaavat lapsiani. Kuvassa ryijy on ripustettu oven kahvaan. Tällä hetkellä ryijy odottaa sopivan paikan löytymistä vaatekaapissa. Eiköhän tällekin työlle paikka löydy, ajan kanssa.


Kaupoilla käydessäni sorruin ostamaan Novitan Suomalaista Sukkalankaa useita keriä, koska lanka sattui olemaan alennuksessa. Ainahan sitä on ostettava, kun saa jotakin "halavalla"... Oi voi. Nyt olen ihmeessä noiden lankojen kanssa. Kaipa niistä sukkia on sitten neulottava, vaikka meillä ei kukaan nyt sukkien tarpeessa olekaan. Itselleni neuloin yhdet kirjoneulesukat. Sukan perusohje löytyi vyötteestä ja mallia raitoihin otin Novitan Sukkalehdestä. Tyttö risti nämä sukat intiaanisukiksi. Päätynevät minulla tallikäyttöön ratsastuskenkien kanssa.
 

Muita käsitöitä ei ole nyt valmistunut. On taas vaihteeksi sellainen jakso elämässä, että en jaksa olla kovin aktiivinen, enempi tekee mieli töiden jälkeen vaan huilailla ja pötkötellä. Oikeasti pitäisi saada nyt vähän pidempi vapaa, jotta saisin loppuun käytetyt akkuni ladattua ihan kunnolla ja jaksaisin ryhtyä toteuttamaan ideoita, joita päässäni pyörii. Harmi, ettei sellaiseen ole mahdollisuutta. Puolivaloilla on mentävä eteenpäin ja toivottava, että tässä matkaa taittaessa akku latautuisi pikku hiljaa...